Miksi Aloitin Blogin

Minua ei vahingossakaan voi sanoa sen tyyppiseksi ihmiseksi, että nauttisin erityisemmin huomiosta. Pienessä mielenhäiriössä napsittuja ja instagramiin jaettuja selfietähän ei lasketa. On helpompi jakaa itsestään somessa kuva, kun oikeasti avata omaa ajatusmaailmaansa. Kasvothan voi nähdä ihan missä vaan muutenkin, kadulla, kaupassa, turuilla tai toreilla. En pidä vieraille puhumisesta, saati ajatuksesta, että jaan itsestäni jotain kasvottomalle lukijalle. Blogin aloittaminen siis tuntui, noin niin kuin vähätellen sanottuna hieman vieraalta ajatukselta. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, kirjoitan toista blogikirjoitustani. Apua!

 

Naputtelen tätä blogia nyt siis ammattikorkeakouluopintojen takia. Opintojen aloittaminen oli lähestulkoon yhtä helppoa, kun tämän ”julkisen päiväkirjan” raapustaminen. Olin vuosia ollut sitä mieltä, että tämä nykyinen ammatti on se mistä sitten jäädään eläkkeelle. (Välihuomautuksena: teen siis töitä IT-lähitukena ja tämä tulee olemaan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun työstäni jotain mainitsen.) Olin ihan aidon oikeasti sitä mieltä, että minun ei tarvitse opiskella. Siis tässä nyky-yhteiskunnassa? Kuulostaa jo omaankin korvaan vähän naurettavalta, kun seurailee tätä maailmanmenoa. Ei vaan voi jäädä omaan kuplaansa ja olla kehittymättä. Joten tuli siis minullekin se päivä eteen, kun aloin haluamaan enemmän ja muistin, että uuden oppiminen on ollut joskus minulle se kaikista rakkain juttu.

 

Aloitin siis syyskuussa 2015 Hämeen ammattikorkeakoulussa tieto- ja viestintätekniikan opinnot ja työn ohellahan tässä pakerretaan. Ei välttämättä se helpoin tai kivuttomin tie ja ihan muutaman kerran on tullut kirottua sitä, että miksi minä en tiennyt jo heti syntymästä asti, että mitä tältä elämältä haluan. Tiedättehän ne tyypit, jotka tietävät heti päivänvalon nähtyään, että minusta tulee lääkäri? Heille minä olen joskus ihan äärettömän kateellinen. Onneksi sentään nyt on selvää mitä elämältä toivon ja haluan. Tämänhetkinen hartain toiveeni on, se että 2019 keväällä olisi insinöörin paperit taskussa.

 

En osaa sanoa, että johtaako tämä blogi koskaan näitä kahta julkaisua pidemmälle, sen aika näyttää. En osaa tarkkaan edes sanoa, että mihin kategoriaan tämän niputtaisin. Ehkä lifestyle? Ihan sen perusteella mistä todennäköisesti kirjoittaisin. Minulta voisi odottaa ruoka-ohjeita, päivän asuja, remontti postauksia, matkakertomuksia jne. Jos jatkan tämän blogin kirjoittamista, niin pitäytyisin todennäköisesti hieman kevyemmissä aiheissa. Vai olisiko joku osuvampi kategoria?

 

407_38816129140_2772_n

Selfie vuodelta 2008

 

-Uuulalaah-

Koh Samui

Koko aikuisikäni olen tiedostanut olevani enemmän kaupunkimatkailija, kuin biitsillä löhöilijä ja vihaan tyypillisiä turistirysiä. En ymmärrä matkailua, joka sijoittuu vuosittain samaan kohteeseen, jossa on pakko päästä karaokebaariin ja paikanpäältä pitää saada ruisleipää ja karjalanpiirakoita tai loma on auttamatta piloilla. Puhumattakaan siitä, että palvelu tarvitsee saada suomeksi. Useimmiten vedetään vielä pää täyteen aikuisen naisen tahtiin, aamusta iltaan. Kuitenkin marraskuun lopulla 2015 kaikista ennakko-asenteistani huolimatta päädyin 11 päivän lomalle Thaimaahan Koh Samuille. Ja kyllä, Samui on turistirysä.

Tarkoitukseni ei ole nyt tällä kirjoituksella tervata Samuita tai muitakaan suosittuja turistikohteita, vaan tuoda nyt niitä positiivisia elementtejä esiin, jotka ainakin itseni yllätti. Vuosi 2015 oli minulle kokonaisuudessaan henkistä vuoristorataa, arkisen oravanpyörän ja ihmissuhteidenkin osalta, joten loppuvuodesta loma ja Samuin kiireetön elämänmeno tuli enemmän, kuin tarpeeseen. Pää ei välttämättä olisi kestänyt tuossa kohtaa suurkaupungin sykettä.

 

Aluksi suunnitelmissa oli suunnata Krabille, mutta sopivan majoituksen osuessa kohdalle, kohteeksi valikoitui juuri Samui. Meitä oli siis kolmen hengen poppoo liikkeellä, minä, mieheni ja yksi parhaista ystävistämme. Vaikka ollaan tiivisti vietetty aikaa ennenkin ja tämä ei ollut ensimmäinen ulkomaanmatka porukalla, niin koin, että majoituksen neliöissä ei ehkä tässä kohtaa kannata tinkiä. En halunnut ottaa sitä riskiä, että kolme, Suomen ikuisen syksyn riivaamaa sielua ei ihan saumattomasti tulekaan toimeen 25 neliön hotellihuoneessa lähestulkoon kahta viikkoa.

 

Majoituksena meillä siis toimi Briza Beach Resort & Spa, Duplex Pool Villa, joka sijaitsi aivan rannalla ja noin reilun kilometrin päässä Chaweng Beachin keskustasta. Hotels.com:in arvion mukaan tämä on 3,8 tähden hotelli ja tuota arviota pidänkin melko realistisena. Palvelu ja hotellihuoneen koko olivat erinomaiset, miinusta tulee altaiden ja ulkotilojen kunnosta. Tähänkin oli varauduttu, koska näistä seikoista oli mainittu hotellin arvosteluista ja meillä tosiaan eniten vaakakupissa painoi huoneen koko, joka oli reilut 100 neliötä, kahdessa kerroksessa. Huone, tai tässä tapauksessa talo, oli altaan vierellä, joten terassilta pääsi suoraan uimaan. Jos haluaa paljon tilaa ja nuo mainitsemani puutteet eivät häiritse, niin siinä kohtaa tämä hotelli on ihan passeli valinta.

 

12321635_10153357728594141_6140133958175640903_n

The Briza Beach Resort & Spa

 

Kun olimme saaneet tuon majoituspuolen kuntoon, alkoi kuumeinen lentojen zoomailu. Toki olisin voinut kääntyä jonkin matkatoimiston puoleen tässä asiassa ja selvitä vähemmällä stressillä, mutta minulle lentojen ja majoitusten valinta ja etsiminen on melkein puolet koko lystistä, plus siinä voi hyvinkin säästää muutaman satasen.

Kaikista edullisimmaksi vaihtoehdoksi osoittautui vähemmän yllättäen Aeroflot ja Bangkok Airways kombo, eli lensimme siis Helsingistä Moskovan kautta Bangkokiin ja sieltä edelleen Koh Samuille.

Alkuun olin skeptinen Aeroflotia kohtaan, mutta turhaan. Noinkin pitkä lentomatka muutamalla välilaskulla sujui moitteettomasti, palvelu pelasi ja ruoka oli lentokoneruuaksi ihan mukiinmenevää. Bangkok airwaysistä ei myöskään ole mitään negatiivista sanottavaa.

Mainitsemisen arvoinen seikka oli Koh Samuin lentokenttä, joka muistutti lähinnä keidasta, eikä lentokenttää. Upein näkemäni kenttä ikinä!

 

Meidän tukikohtamme Samuilla oli siis Chaweng Beach, joka on se koko saaren menomesta. Suurimman osan ajasta vietimme rannalla tai rannan tuntumassa ja vasta kolmantena päivänä, kun pahin aikaerorasitus hellitti, onnistuimme raahautumaan keskustaan.

Olin yllättynyt paikallisen keskustan hulabaloosta, koska olimme kuitenkin pienellä saarella, niin en osannut sitä odottaa. Toisaalta useamman päivän rannalla makaamisen jälkeen vähän eläväisempi meininki oli ihan tervetullutta.

 

Ravintolatarjonta oli laaja, kuten turistipaikalta olettaa saattaakin ja, kun riisi ja kana alkaa kyllästyttää, kannattaa ehdottomasti käydä testaamassa Stacked Samui hampurilaisravintolassa burgeri-ateria tai Giulietta e Romeo italialaisravintolassa pastaa ja tiramisua. Molemmissa paikoissa palvelu on erinomaista.

Hintahajontaa oli vähintään yhtä paljon, kuin ravintoloitakin. Jos mielii päästä hieman halvemmalla, chaweng ei välttämättä ole juuri se sinun paikkasi.

Pubeista itselle mieluisin oli ehdottomasti Tropical Murphy’s, Irkkupubit tuntuu muutenkin olevan juuri se minun juttu.

Rantabaareja Chawengissa on myös pilvin pimein. Rauhallisempaan menoon sopii Lazy Wave, joka on Tango Beach Resortin yhteydessä. Lazy Wavesista saa melkein parhaat daiquirit ja paikan thaimaalainen ruoka on kokeilemisen arvoista. Vauhdikkaampaa menoa taas tarjoaa The Ark Bar, jossa drinkkimenu vetää laajuudessaan vertoja varsinaiselle menulle.

12311332_10153363230474141_4739318781742967599_n

The Ark Bar Beach Club

Ensimmäinen viikko meni hyvin tiivisti samoissa ympyröissä, mutta toisella viikolla alkoi tuntua jo siltä, että ehkä tämä on jo nähty. Vuokrasimme siis skootterit ja suuntasille Big Buddhalle ja muihin saaren osiin. Meillä oli skootterit ainoastaan päivän vuokralla ja se oli virhe, ne olisi kannattanut ottaa heti reissun alkuun, jotta olisi saanut saaresta enemmän irti.

 

12107187_10153369403754141_3699068154084247998_n

The Big Buddha

 

Muutenkin olisin mielelläni tutustunut paikallisten elämään ja olemiseen paremmin, ehkä tällä kertaa vikaa oli kuitenkin myös niin sanotusti ratin ja penkin välissä, mukavuudenhalu vei voiton. Mahdollisesti joskus tulevaisuudessa vielä siihenkin tarjoutuu mahdollisuus.

Kaiken kaikkiaan, loma teki tehtävänsä ja näin tammikuussa lumimyräkän keskellä jaksaa vieläkin olla positiivisin mielin. Ehkä sain Thaimaasta palan aurinkoa mukaani?

 

-Uuulalaah-